sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Jussi Adler-Olsen: Vanki

Dekkaripuoli on jäänyt minulla vähän vähemmälle viimeaikoina. Tämä on sääli, sillä oikeasti pidän siitä genrestä. Vaikka en ihannoikkaan väkivaltaa, rikollisuutta tahi poliiseja, niistä kertovat kirjat ovat aina kuuluneet mielilukemistooni. Nyt luin Tanskalaisen Jussi Adler-Olsenin Vanki -dekkarin, joka on osasto Q:n seikkailuista kertovan sarjan ensimmäinen osa. Mikään esikoisteos tämä ei kuitenkaan ole.






Kadonneen poliitikon arvoitus


Kirja kertoo poliisista, joka on aloittanut työt jälleen pahasti pieleen menneen rikospaikkatutkinnan jälkeen. Tutkinta meni pieleen niin pahasti, että hänen toinen kollegansa sai surmansa rikollisten luodeista, ja toinen joutuu makaamaan koko loppuelämänsä vuoteen omana. Tästä johtuvasta morkkiksesta huolimatta poliisi, jota myös Carl Mørckiksi kutsutaan, yrittää jatkaa töitään. Hänelle perustetaan oma yksikkö, osasto Q, jonka tehtävänä on ratkoa jo kertaalleen toivottomiksi tapauksiksi päätettyjä rikoksia.

Carl saa apulaisekseen hauskan ja sympaattisen syyrialaisen miehen, Hafez el-Assadin. Apulaisen tehtävänä on alunperin keitellä kahvia ja siivoilla, mutta tarinan edetessä hänestä kuoriutuu esiin yllättäviä taitoja ja ominaisuuksia. Yhdessä he saavat selvitettäväkseen muutaman vuoden vanhan katoamistapauksen, jossa kuuluisa poliitikko on kadonnut oudoissa olosuhteissa. Tästä alkaa seikkailu, joka draaman ja dekkarin kaarta noudattaen etenee kohti huimaa loppuratkaisua.

Perinteitä noudattava poliisidekkari rajoja rikkovalla toteutuksella

Amerikkalaiseen rikoskirjallisuuteen tottuneena minua häiritsi aluksi tanskankieliset nimet ja paikat. Kuten päähenkilön nimessäkin, myös monessa muussa kohdassa lukemisen keskeytti muutama outo kirjain. On vaikea lukea tekstiä, jos ei tiedä miten kirjain lausutaan. Nopeasti tähän kuitenkin tottui, ja päähenkilön nimen lausuin mielessäni 'Mörck'. En tiedä onko se oikein, mutta se kuulosti paremmalta kuin 'Morck'

Nimistä huolimatta pääsin nopeasti kirjan tunnelmaan ja poliisiaseman arkeen. Se tuntui kovin tutulta näin monia dekkareita lukeneena. Eli virkavallan ja rikollisten toiminta ja ajatusmaailma taitaa olla melko globaalia.

Kirjailija on kutonut monimutkaisen juonen, jossa sankari seuraa johtolankaa toisensa jälkeen, ja pikkuhiljaa kokonaiskuva tapahtumista alkaa muodostua. Salapoliisidekkareista tuttu epäiltyjen pois pudottaminen yksi kerrallaan toteutuu tässäkin kirjassa aivan oppikirjan mukaan. Sen 'dekkarinkirjoittajan oppaan'. :) Jussi Adler-Olsen on käyttänyt varmasti paljon aikaa juonen ja käänteiden kehittelyyn, sen verta monenlaista johtolankaa löytyy.

Kirja oli jaettu kahteen kertojaan. Toisissa kappaleissa seurattiin Carlin edesottamuksia ja toisissa taas rikoksen kohteeksi joutuneen poliitikon elämää. Kappaleiden alussa oli ilmoitettu vuosiluku, jossa tulevan kappaleen tapahtuma-aika kerrottiin. Hieman häiritsi se, että poliitikon elämän seuranta aloitettiin vuosia aikaisemmin kuin poliisin, mutta juonen kannalta tämä tietenkin oli välttämätöntä. Kirjan olisi voinut kirjoittaa niinkin, että oltaisi seurattu pelkästään Carlin elämää, mutta toinenkin näkökulma tapahtumiin laajensi huomattavasti tarinaa.

Dekkareissa ongelmana on usein se, että päähenkilöt jäävät hyvin pintapuolisiksi. Tässä teoksessa päähenkilöiden kuvaus oli minusta kaikkea muuta. Carl ei ole poliisina sellainen kaikkitietävä ja -pystyvä kuin dekkarikytät yleensä, vaan hänellä on monia ominaisuuksia mitä poliisilla ei kovin toivottavia ole.

Dekkareita lukiessani tapanani on yrittää arvuutella syyllistä jo alkusivuilta lähtien. Vangissa arvasin roiston henkilöllisyyden jo melko aikaisin, mutta se ei himmentänyt lukukokemusta ollenkaan. Juonenkäänteet olivat niin... mielenkiintoisia. Ja niitä oli paljon.

Suosittelen kaikille dekkarin ystäville. Vaikka huimia takaa-ajoja, lentäviä luoteja ja näyttäviä räjähdyksiä ei Vangista kovin paljon löydykään, on se silti mukavaa luettavaa jo pelkästään päähenkilön persoonan takia. Ja parastahan tässä on, että näitä on todennäköisesti tulossa lisää. Muutama asia jää hieman kesken tai arvailujen varaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti